13# ~~~

Nyt en kyllä keksi yhtään otsikkoa!
Mutta siitä huolimatta lähdin äitin kanssa pyörällä maanantai iltana tallille, vaikka äiti ei olisi halunnut tulla mukaan :D Noh Nellaa hakiessa annoin narun äitille ja sen se otti omiin kätösiinsä(pelkää hevosia), mutta liikkeelle ei uskaltanut lähteä koska "se puree mua perseeseen" äidin sanoilla. Harjata se uskalsi, mutta totesi moneen kertaan että on valmis juoksemaan karkuun :'D
Saatiin Nella hoidettua ja säädin äitille kameran jotenkin, että sais ees joitakin kuvia(sillä ekaa kertaa järkkäri kädessä)!


alussa lähdettiin ihan tosta liikkeelle käynnissä ja ravissa(ei kyllä nun asennolla:D)

tästäkin huomaa että ei olla osattu kuvaa lähempää :D

Käynnissä poni oli jo jäykkä, joten yritin taivutella ponia hyvin. Ravissa poni oli yhtä jäykkä eikä taivuttelut oikein onnistunut. Koitin tehä lisäyksiä kun oli vertynyt jotenkin, että vertyis enemmän. Ei. Ei auttanut. Sitten otin laukkaa, jos se siinä olisi vertynyt kunnolla, mutta EI!! Huomasin kyllä itsestäni, että ei ollut alussa itselleni mikään paras päivä ratsastaa ja odotin ponilta heti tosi paljon. Ja myös huomasin etten osannut ollenkaan istua tällä kertaa harjotusravissa. Aloin varmaan jännittämään reisillä tai jollain liikaa, jolloin se oli todella hankalaa.(osa kuvista laukkojen jälkeen jolloin alkoi jotenkin sujua)



käynnissä tuli hyväksi

lisäyksessä ihan hyvä, mutta sen jälkeen taas..

"Hei tuol on kaverit!"

Sitten alkoi jo vähän tulla pidemmin ne hyvät pätkät, mutta ei onnistunyt kuin jonkun aikaa

En itse oikeen jaksanut työskennellä turhaan ajattelin vaan, että turhaan teen, kun mikään ei auta. No sen jälkeen aloin kävelemään välikäyntejä jonka jälkee PONISTA TULI HYVÄ!!! Olin onnellinen, kun se alkoi liikkumaan hyvin, kuunteli apua jaja♥!  Kärsivällisyys palkitaan ;) Olin kyllä ihan hämmilläni, koska ihan kuin poni olisi vaihtunut silmän räpäyksessä aivan muuksi. Eli noormaaliksi♥♥



alko jo venyy!





Tästä huomaa hyvin mun käsien ongelman... koitan itse keskittyä pitämään käsiä lähellä kehoa, mutta...





"Tuolla juoksi vapaana vehonen, mäkin haluun!"

Olen huomannut, että jos ratsastus on mennyt ihan päin taivasta niin saan tallilta lähtiessäni positiivisen mielen. Aina poni yrittää todella paljon, mutta nappulat ei ihan aina osu kohdalleen ainakaan omasta meilestä. Aina oma ratsastus ei voi miellyttää :D

 Nyt olen alkanut keskittymään omiin ongelmiini istunnassa(jotka itse olen huomannut) eli:

-käsien pito kehon lähellä, etten näytä miltään painon nostajalta

- kantapään alempana pito´, ne on alkanut nousta huomattavasti ylemmäs joka saa jalan menemään aivan liian taakse. Saan kyllä ponille annettua pohkeita normaalilta kohalta ja sillon se kyllä liikkuukin paremmin :D

Mitäs mieltä olitte tästä "enemmän tekstikkäämmästä" postauksesta? :)